Kestävät ystävyyssuhteet

Ystävyys on kallis aare, jota jokainen etsii ja kaipaa. Hyvä ystävä kun on sellainen, joka on rinnallasi aina niin hyvinä kuin pahoina hetkinä. Mutta mitä jos "ystävä" ei enää löydä aikaa sinulle tai ei iloitse onnestasi? Silloin saattaa olla oikea hetki vaihtaa kaveripiiriä.

Mistä sitten tietää, että ystävä ei ehkä olekaan ystävä?

1. Hän ei löydä aikaa sinulle, ei vaikka sinä olet aina ollut se, joka häntä lohduttaa tiukan paikan tullen. Jos välittäminen on aina yksisuuntaista, ei se ole oikean ystävyyden merkki.

2. Hän ei iloitse sinun menestyksestäsi, vaan kokee sinut uhkana ja saattaa olla jopa kateellinen siitä, mitä sinä olet saavuttanut. Todellinen ystävä on aidosti onnellinen, ei kadehdi.

3.  Hän muuttaa suunnitelmiaan lennosta, vaikka olisikin luvannut lähteä ulos sinun kanssasi. Hän ei näe siinä mitään väärää, eikä hän osaa ehkä edes pyytää anteeksi. Moinen käytös ei ole ystävän käytöstä.

4. Hän haluaa aina avautua sinulle elämästään ja huolistaan. Hän ei kuitenkaan koskaan ole valmis kuuntelemaan sinua, ainakaan aidosti.

5. . Hän tuomitsee usein sinut ja sen mitä elämälläsi teet. Ystävän tulisi olla se, joka kannustaa, ei se joka lyttää.


Pohdin tänään ystävyyssuhteita ja niiden merkitystä. Minulla on ollut paljon eri elämänvaiheessa olevia ystäviä/kavereita ja niitä on tullut ja mennyt jättäen oman jäljen. 

Mutta ovatko ne sitten olleet oikeita ystäviä? Miksi ystävyys on loppunut? 

Nyt kun äitiyden myötä olen huomanut, että osa vanhoista ystävistäni on pudonnut matkanvarrelta, varsinkin ne joilla ei ole lapsia. Itse olen koettanut pitää yhteyttä, mutta jos ei vastavuoroisuutta ole niin antaa olla. Onneksi olen löytänyt pari uutta ystävää, joiden kanssa tulee tehtyä kaikkea kivaa, eikä niitä ole haitanut vaikka minulla on lapsi. Ja yhden äitikaverin kanssa nähdään säännöllisesti.

Vastavuoroisuuden puute tuhoaa ystävyyden

Tuokin on aivan totta ja olen tuohon törmänyt tiettyjen ihmisten kohdalla. Esim. monesti järjestän jotain yhteistä tekemistä ja niihin kyllä osallistutaan, mutta ikinä ei ole nämä pyydellyt mihinkään niin en itsekään jaksa olla aina se aloitteen tekijä. Toinen yleinen asia on se, että kun luvataan tehdä jotain niin sitten monesti peruuntuu ja aina tulee muka muuta menoa.  Kolmas perus on, että tyypistä ei kuulu enään mitään pitkään aikaan, ja yhtäkkiä välit katkesivat.

Eli jos ei ole vastavuoroisuutta niin, silloin kysymys ei ole ystävyydestä.
 Enkä minä ainakaan jaksa kuluttaa energiaa tuollaiseen vaan etin uusia ystäviä ja onneksi on sellaisia jotka on pysynyt nuoruudesta näihin päiviin asti. :)

-

-Heidi

-Heidi